tiistai 30. heinäkuuta 2013

Menninkäinen ovella

Eilen kesken ikkunapesun Possumunkki havahtui siihen, että oveen koputettiin. Määrätietoiset, kuuluvat koputukset.Possumunkki ajatteli, että sen on pakko olla joku tuttu, ja riensi ovelle. Oven avattuaan Possumunkin silmät pyöristyivät! Ovella seisoi joku vihreäpukuinen ja ruskeahattuinen Menninkäinen!

- Öö? Possumunkki änkytti.

Tämä oli kuin sadusta. Ovelle ilmestynyt Menninkäinen pyysi Possumunkkia kummiksi. Kummiksi Norpalle. Ja Menninkäinen puhui pitkään ja kauniisti surullisen ja sorretun norpan puolesta. Että lähtisikö Possu kummiksi? Nyt Possumunkki huomasi Menninkäisen kädessä myös valkoisen kansion, jossa epäilemättä oli tarvittavaa kummimateriaalia, pankkisiirtoja ja muita.

- Öö, en mä kuitenkaan taida, Possumunkki änkytti. - Kun on jo noita kummilapsia. Eikä oikein varallisuutta. Että Norppa saisi varmaan kyllä paremman kummin jostain toisesta.

Jos Possumunkki oli odottanut Menninkäisen lisämaanitteluja, sai Possumunkki pettyä. Menninkäinen sanoi vaan "selvä", ja toivotteli hyvät päivänjatkot ja lähti etsimään Norpalle uutta kummitätiä.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Possumunkki kieltäytyi kummiudesta. Olisikohan sittenkin pitänyt? Mutta ehkä näin epävarma olio ei ole kaikkein paras ja esimerkillisin kummi norpalle. Kenties Menninkäinen itsekin tuli samaan lopputulokseen. Toivottavasti Norppa saa jostain hyvät kummit.

Ei kommentteja: